26. heinäkuuta 2011

# herkkubugien hyökkäys






Oon hihhuloinut töissä suunnilleen kokomustissa siitä saakka kun aloitin ja viime viikolla pääsin eroon mustanaamion vaatteistain. Hirvee " Mitä mä voin pukee päälle suomalaisen huippusuunnittelijan liikkeeseen päälle ilman että nolaan itteni totaalisesti???" - kriisi ollut joka aamu vaatteita etsiessä. Nyt onneksi se on historiaa sillä Vanhatapion kaunis, mustavalkoinen mekko pukee minut nyt joka päivä töihin ja olen siihen ihan in love. Yritän ottaa siitä parempaa kuvaa myöhemmin, nyt on vain taas niin hankala kuvata itseään kun ei ole jokapäiväistä kuvaajaa eikä jalustaakaan - vielä : ) 

21. heinäkuuta 2011

# ja yöllä ahmatkin tuuleevaaat...


Vapaapäivän antia:

○ Kirjaston lastenelokuvahyllyltä löytyi Cruella♥ 
○ Angus on nykyään vallannut lisää maailmaa - rappukäytävältä. 
○ Taivaalla on TAAS lennellyt kuumailmapalloja : ( Minä haluan. 
○ Lidlin vaniljakahvi on herkullisen hyvää.
○ Kameralla leikkiminen on mun uusin harrastus. 
○ Youtubessa äärettömän tylsien ( mutta aika herkullisten bändien) videoiden tuijottelu on aika jees hyvässä seurassa!



20. heinäkuuta 2011

# Black Jesus Amen Fashion









Meikki - Naomi
( Tekoripset -Cybershop)
Kaulakoru - Backstreet
Mekko - Gina Tricot
Legginsit - Seppälä
Avokkaat - H&M
Hiukset - kaipaa väriä.



Tuossa taannoin tiistaina taisi olla pienehkö Lady Gaga tapaaminen. Päätettiin Naomin kanssa laittaa mun pärstäkerroin koreaksi kun eihän tuolla Gagallakaan oo tapana naama naturellina kulkea ; D Naomi väkersikin mulle ehkä maailman siisteimmän meikin! 
Noi tekoripset on ihan mun lemppariripset ja oli jo ikävä niitä. Mulla ei oo itellä ollut ripsiliimaa ollenkaan ja en koskaan muista ostaa sellaista. Nytkun oli taas nuo upeudet silmissä muistan varmasti hakea kunnon ripsiliiman! Päätin myös pukea jotain vähän huomiota herättävämpää ylle ja ginan raitamekko oli oiva valinta. 

Kaikki tapaamiseen tulleet olivat ihan SAAAKELIN upean näköisiä! Näin siellä tuttuja ja ihan uusia kasvoja. Oli mukava nähdä taas Kiki♥ Oli mukava miittinki vaikka se hiukan lyhyt olikin. Varmasti menen kyllä seuraavaankin kunhan vain sellainen ilmaantuu : ) 


Parit perhepotretit vielä loppuun ^^ 
Angus näyttää tosi innokkaalta.

xoxo

16. heinäkuuta 2011

# I don't care what they say, It's real for me. The End.



Aluksi lue tämä ; Part 1 "clik"

Kärry täynnä kahvia, pieniä lauantaipusseja ja kovettuneita leivän kannikoita kiertää junan ykkösestä vitoseen. Unelmoin jälleen Tylypahkan pikajunan kiltistä tädistä ja tämän pullollaan erimakuisia sekä suussasulavia herkkuja olevasta karkkikärrystä. Valitettavasti matkustan Suomessa, tavallisella pendolinojunalla ,eikä vieressäni istu Harry Potter kädet täynnä kiiltäviä kolikoita. 
On aika.

Mulla on kamala kiire. kengät hankaa ja veristä rakkoa suojannut laastari repsottaa. IKEAn painava kassi hiertää olkapäätäni kun yritän juosta ajoissa määränpäätäni kohti. Suuri näyttö narinkkatorilla saa mut kuitenkin hidastamaan askeleitani, miltei pysähtymään. Kaikki päättyy. Huomaan pidätteleväni kyyneleitä. Kaikki todellakin päättyy. Säpsähdän ja tajuan missä olen. Hieron vaivihkaa kostuneita silmiäni. Jatkan matkaani. 

Täällä mä istun. Täydessä punaisella sametilla verhoillussa suuressa salissa kuhinan, kikatuksen ja tuoksujen keskellä. Mulla on töitä aamulla ja kello on kohta yli puolen yön. Se ei kuitenkaan saa haitata nyt. Tähän loppuu virallisesti mun lapsuus. 10 vuotta sitten ei ollut 3D-laseja. Toivon ettei niitä olisi vieläkään. Kello on 00:07 ja on ensi-illan aika. 

Istun halvaantuneena paikoillani. Pahus, mun on pakko olla itkemättä. Mä oon jo iso tyttö. Inhottavat lasit peittävät kyynelten suolaamia silmiäni. Haukon henkeäni. Mä en pysty tähän. Elokuva on pyörinyt vasta minuutin. 


Koko elokuvan ajan istun katse naulattuna valkokankaaseen. Ärsyynnyn takana istuvista ihmisistä, jotka kommentoivat toisilleen venäjäksi ja vieressäni istuvaan noin kymmenenvuotiaaseen tyttölapseen , joka kikattaa kovaan ääneen "jotkut itkee täällä". En pysty pidättelemään kyyneleitäni enää matkatessani Harryn mukana Severuksen muistoihin. Katson läpi kosteiden silmien häntä, kun hän halaa rakkauden kohdettaan Lilyä, viimeisen kerran ja hänen sydämensä on lakannut jo lyömästä. En melkein pysty pidättelemään kyyneleitäni tätä kirjoittaessakaan. Kun Molly tappaa Bellatrixin ja Harry nappaa Voldemortin seljasauvan, tiedän lopun olevan lähellä. 
Tiedän kaiken kohta päättyvän. 

19 vuotta myöhemmin ja tiedän kohta valojen syttyvän hiljalleen päälle, ihmisten nousevan ja lähtevän. Minua itkettää, mutta kyyneleitä ei ole enää jäljellä. Tuijotan valkokangasta liikkumattomana ja näen Harryn, Ronin ja Hermionen kuljettavan lapsiaan kohti omia suuria seikkailujaan. Tuttu melodia saa minut haukkomaan henkeäni. Minulle ei riitä enää ilma tässä salissa. 

Lopputekstit alkavat, ihmiset taputtavat, alkavat nousta nauraen, itkien, iloisesti rupatellen ja  katselen itseäni salin katosta. Huomaan taputtavani muiden mukana. Pysyn paikoillani, olen halvaantunut.  Käteni tärisevät, en saa sanottua sanaakaan ja jalat kantavat hädin tuskin. 
Kaikki päättyi.

10 vuotta sitten, 10 vuotias minä odotin jännittyneenä Weedin kanssa kaksi tuntia aikaisemmin taataksemme parhaimmat paikat Jalasjärven jo edesmenneen tähtikinon portailla. Kun pääsimme sisään, minulta puuttui muutama kolikko ja olin vähällä päästää itkun. Pienen tytön pelasti kuitenkin mukava nuori nainen ja pääsimme Weedin kanssa katsomaan Viisasten kiven. Nyt olen 20, Helsingissä, ja kävin katsomassa elokuvan ensi-illassa. Olen aikuinen, ihan niinkuin Harry, Ron ja Hermionekin taitavat olla. 

Tiedän, että maailma, jossa kravatin väristä ja kaavun kauniista eläinkuvioidusta laatasta tietää mihin tupaan kuuluu, tulee pysymään ikuisesti sydämessäni ja haluan, että omat lapseni tulevat kuulemaan kaiken tästä taianomaisesta maailmasta. Haluan heille yhtä mielikuvituksellisen ja mahtavan lapsuuden kuin itsellänikin on ollut. 

Kymmenen vuotta ja nyt ovet Tylypahkaan suljetaan. Vaikka kirjeitä lukuvuosille ei virallisesti enää lähetetäkkään kaikki se säilyy kuitenkin syvällä, syvällä sisimmässäni. Kirjojen ja elokuvien kautta, Tylypahka on kuitenkin auki kaikille milloin ja missä vain. Aina ja ikuisesti. 

Expecto Patronum. 
Tuo loitsu... tiedän, että se lukee vielä minussa. Ikuisesti.


7. heinäkuuta 2011

# Pride2011















Prideistakin alkaa olla jo kohta viikko aikaa ja mä saan aikaseksi kirjottaa vasta NYT! Herranpieksut, työt alko maanantaina ja enhän mä mitään muuta sitten oo ehtinyt tekemäänkään. 

Totta tosiaan, oltiin porukalla viettämässä Helsinki Pridea Senaatintorilla ja Kaisaniemessä koko päivä. Oli mieletön fiilis! Tosi lämmin päivä, ihania ihmisiä ja hyvä mieli. Kaisaniemessä hengailtiin, nähtiin tuttuja ja käväistiin katsomassa PMMP:n aivan ihana saippuakuplainen keikka. Oli mieletön Pride! 

Mitäs teille kuuluu?