16. tammikuuta 2018

# VIIME VUONNA...








NEW! Collar Dress - Zara ( Second Hand )
NEW! THE FUTURE IS FEMALE Badge - H&M
Bag - Skinnydip ( Zadaa )
Shoes - Second Hand






Mulla on jo pitkään ollut henkarilla tuo Sheinistä saatu kaulukseton "jakku" ja olen yrittänyt ja yrittänyt saada sitä toimimaan eri asujen kanssa ja mikään ei MUKA ole näyttänyt hyvältä. Kun kuitenkin  itselleni tyypillisellä tavalla "puin vain jotain" huomasin että sen kummempia stressaamatta takki niin sanotusti "loksahti paikalleen" ja yhdistyi yllättävän kivasti Zaran kauluksellisen raitamekon parina. Asioilla on yleensä tapana nimenomaan "loksahtaa paikalleen" joten yritän sen kummemmin tänä vuonna olla stressaamatta mistään ja antaa asioiden mennä omalla painollaan. Oma tyylini kanssa olen huomannut niin monta kertaa sen, että yleensä se nopeasti kokoon kyhätty asu on ollut aina parempi kuin se tunteja tarkkaan mietitty vaihtoehto. Asioilla on tapana järjestyä, niin myös asuilla :-D Mutta mitä tapahtui viime vuonna? Ihan hitosti kaikkea, mutta tiivistetysti seuraavaa:

Vuonna 2017:

  •  Menin naimisiin ja se oli (ja varmasti tulee aina olemaan) mun elämän paras päivä. Kaikista paras. 
  • Kävin häämatkalla Lontoossa ja voi kuinka mä kaipaan sitä tunnetta kun katsoo lentokoneen ikkunasta, pyörät irtoavat maasta ja matka alkaa♡ 
  • Sain ylennyksen! 
  • Aloitin töiden ohella opiskelemaan liiketalouden perustutkintoa. Opiskelun aloittaminen oli yksi suurimpia ylpeyden hetkiä viime vuodelta. 
  • Aloitin myös harrastuksen josta olin salaa haaveillut iät ja ajat - nyrkkeilyn. Kuntonyrkkeilyn muodossa vain. Sekin harrastus meni mullin mallin ja penkkien alle häiden ja kaiken stressin vuoksi mutta paluu säkin ääreen houkuttelee niin paljon, että eiköhän mut pian taas nähdä nyrkkeilyhanskat kädessä. 
  • Luin aivan sairaasti kirjoja!
  • Aloitin Bullet Journalin
  • Keräsin rohkeuteni ja avasin oman "kaupan" RedBubbleen ja olin niin onnellinen siitä, että mun taide kiinnosti niinkin paljon että olen myynyt tuotteita! ♡ 

Vuosi 2017 oli uskomaton. Uskomaton niin hyvässä kuin pahassa. Toivon vuodelta 2018 selkeyttä, paljon taidetta, lentokonelentoja, naurua, onnistumisia ja uskomattomia kylmiäväreitä jättäviä biisejä. Toivon että jaksan painaa koulun kunnialla loppuun ja valmistun. Viime vuonna jäi tatuointikin ottamatta joten eiköhän sellaisenkin olisi aika tulla. 

Miten teidän uusi vuosi on lähtenyt rullaamaan? 

15. joulukuuta 2017

# MUN HÄÄPUKU







Frakkitakki. Se oli pinttynyt mun päähän niin pahasti, ettei mikään muu vaihtoehto enää käynyt. Oon aina ihaillut historiallisia sotilastakkeja ja miesten pukuja ylipäätään joten mulle oli päivänselvää, että halusin hääpukuni olevan tyylillisesti verrattavissa miesten pukuun. Oon persoonana ja luonteeltani NIIN kaukana valkoisista häämekoista (ja naisten jakkupuvuista) kuin ihminen vaan voi olla. En ikipäivänä olisi voinut kuvitellakkaan pukeutuvani valkoiseen hääpukuun. Musta on mun sielun väri joten mustalla mentiin. Rikoin rajoja ja etikettejä hääpukeutumisellani varmaan miljoonaa erilaista, mutta I wear what I want & I looked GOOD. 

Puvusta ei valitettavasti tullut otettua ihan kokokuvia (tietenkin potrettikuvissa näkyy lisää!) mutta pääpiirteet ja detailit näkyvät näissä hyvin. Frakkitakki tuli vuokrattua Frakkipalvelu NAMista töölöstä, enkä tule koskaan unohtamaan niitä sovituskäyntejä siellä. Niin hyvässä kuin pahassa. Onneksi olen sen verran Bad ASS Bitch ettei mua juurikaan haitannut kummastelevat katseet muilta sovitusasiakkailta. Me eletään vuotta 2017 ja nainen frakkia sovittamassa on joillekkin YHÄ kummastelun aihe. Pahimmat olivat ensimmäisen sovituskerran jälkeiset fiilikset. Tuntui siltä, että mua pidettiin pelkkänä vitsinä. Ei oikeana asiakkaana. Tiedättekö mitä tarkoitan? Onneksi viimeisellä sovituskäynnillä frakki niskassa, nilkkamittaisissa housuissani ja korkeissa Jeffrey Campbellin koroissa olin niin LIT, että miehet puvuissaan kutistuivat 15 senttimetriä vierelläni. Girl Power.



Kun frakki oli löydetty aloimme ystäväni Minnan kanssa suunnitella kauluspaitaa ja hyvin istuvia housuja. Minna toteutti ylä- ja alaosan superhyvin ja erityisesti housut ovat aivan täydelliset. Halusin paidasta ja housuista ehdottomasti käyttövaatteita, en sellaisia jotka jäävät kaapin perälle odottamaan seuraavia juhlia ja valitsimme sopivat kankaat yhdessä. Paidasta tuli yksinkertainen simppeleillä leikkauksilla, piilonapituksella sekä pienillä kauluksilla. Housuista tuli nilkkamittaiset, korkeavyörätöiset ja kapealahkeiset. Kenkinä käytin Jeffrey Campbellin öljynhohtoisia Lita korkoja ja loppuillasta Monkin hopeisia hologrammisia matalia ns. "pukukenkiä". Harmi ettei niistä tullut erikseen otettua kuvaa mutta linkkejä klikkaamalla näette mistä on kyse! Jos Minna Parikan mustavalkoiset Creeperit pupunkorvilla olisivat tulleet myyntiin ennen häitä - mulla olisi ollut aivan varmasti jalassa ne! 

Kaula-asia aiheutti hirveästi päänvaivaa sillä kravattia en halunnut ja rusetissa näytin ala-asteen joulujuhlissa juhlivalta pikkupojalta. Mietiskelin pitkään raaskisinko ostaa gTien kaulajutun mutta hinnakkuuden sekä myöhempien käyttömahdollisuuksien takia en sellaista hankkinut. Päätin tyytyä näyttävään isoon kaulakoruun ja muistin että sellainen löytyy itseltäni jo ennestään. Tuo upea H&M Statement-kaulakoru pääsi käyttöön ja rahaa säästyi.



Necklace - H&M
Dress Coat - Frakkipalvelu NAM
Shirt & Pants - Minoria Clothing

Meikin tein itse kuten kuvista näkyy. Siltähän se tietty näyttikin (:D) mutta se, että olisin mennyt meikkaajan käsittelyyn tuntui jotenkin - turhalta ja ahdistavalta. Oon oikeasti aika surkea meikkaaja ja tiesin että itse tehdessä meikki todennäköisesti menee pilalle monta kertaa ja katastrofeja aiheutuu, mutta en silti stressanut yhtään. Annoin kaiken mennä omalla painollaan ja vaikka eyeliner-sivellin oli matkan varrella kadonnut ja rajaukset jäi kokonaan laittamatta, mua ei haitannut yhtään. Rajauksethan yleensä on just ne jotka menee pilalle joten ihan hyvä että sivellin oli kateissa ja löytyi lopulta häiden jälkeen kotoa. Näytin itseltäni kevyessä, itse tehdyssä meikissäni. Se toi omanlaista itsevarmuutta päivään. Hiukset laittoi toinen kaasoistamme - Maria. Halusin pitää kampauksen helppona ja neutraalina. Rennosti laineilla - auki. 

Mun häälook oli kaikinpuolin täydellinen. En kaivannut mitään missään vaiheessa päivää, en ennen - en jälkeen. Katsellessani näitä kuvia (ja varsinkin potrettikuvia) näen itseni juuri sellaisena kuin olen. En ole kukaan muu kuin minä näissä vaatteissa. Asu tuntui luontevalta, itsevarmalta ja mukavalta koko pitkän päivän ajan ja uskon, että tunnelma välittyy kuvista. 

Täytyy jo ihan heti alkuun kehua ihan suunnattomasti valokuvaajaamme Jetro Stavenia. Näitä kuvia ottaessa tuntui kuin paikalla olisi ollut vanha tuttu. Jetro teki aivan mieletöntä työtä ja sen tulette näkemään kun päästään potretti- sekä hääjuhlakuviin♡